EGON SCHIELE|8 MIN LUKUAIKA

Egon Schielen teosten taustatarinat

Neljä varhaista piirrosta ja yksi luentojuliste, jokaisen taustalla oikea ihminen. Tutustu Gertiin, Schielen nuorempaan sisareen, joka poseerasi kahteen teokseen, ja tanssija Moaan, jonka nimen Schiele kirjoitti paperille suuraakkosin.

KIRJOITTAJA Moryarty

JAA

Egon Schiele oli itävaltalainen taiteilija, jonka terävästi ja kaunistelematta kuvatut ihmishahmot nostivat hänet ekspressionismin suurten nimien joukkoon. Hän syntyi vuonna 1890 ja kuoli vuonna 1918 vain 28 vuoden iässä. Siksi varhaisiksi kutsumamme teokset ovatkin hänen lyhyen uransa ydintä. Tässä kerrotaan viidestä Egon Schielen teoksesta, jotka syntyivät noina vuosina: muotokuvapiirroksista ja hahmotutkielmista paljaalla paperilla sekä yhdestä painetusta julisteesta, jonka hän suunnitteli Wienissä pidettyä luentoa varten. Jokaisesta on saatavilla jäljennös Egon Schielen kokoelmassamme.

Schielen sisar Gerti poseerasi hänelle. Myös tanssija Moa istui hänen mallinaan, ja Schiele kirjoitti tämän nimen paperille. Rudolf Leopold omisti myöhemmin yhden piirroksista, ja wieniläinen opiskelijayhdistys tilasi häneltä julisteen. Nämä ovat viisi erillistä tarinaa, eivät katsaus hänen koko uraansa.

Kuka omisti teoksen ”Omakuva raidallisessa paidassa” ennen Leopold Museumia?

Vuonna 1910 Schiele täytti 20 vuotta. Neljä vuotta aiemmin Wienin kuvataideakatemia oli hyväksynyt hänet opiskelijaksi 16-vuotiaana. Näinä vuosina hän piirsi omia kasvojaan ja vartaloaan yhä uudelleen. ”Omakuva raidallisessa paidassa” kuuluu näihin töihin.

Leopold Museumin teostietojen mukaan Schiele teki piirroksen mustaliidulla ja guassilla paperille vuonna 1910. Liidulla hän hahmotteli kasvojensa ja ylävartalonsa rakenteen, guassilla hän lisäsi värit. Museon teksti kiinnittää huomion suuriin, kysyviin silmiin.

Vuonna 1910 hän teki kolme suurta kokovartalo-omakuvaa. Yksi niistä esittää istuvaa alastonta miestä ja kuuluu nykyään Leopold Museumin kokoelmaan. Omakuva raidallisessa paidassa on osa tuon vuoden harkittua itsetutkiskelua eikä ohimenevän mielentilan ilmaus.

Piirroksen eloisuus syntyy näiden kahden materiaalin yhdistelmästä, ja tämän omakuvan taidevedos säilyttää molempien jäljen. Katse seuraa paidan voimakkaita raitoja kuin toistuvaa rytmiä. Suora katse ja lämpimänsävyinen, tekstuuriltaan elävä tausta taas estävät kuvaa näyttämästä pelkältä kouluharjoitukselta.

Piirroksen myöhemmät vaiheet tunnetaan poikkeuksellisen tarkasti. Varhaisin nimeltä mainittu omistaja on wieniläinen Eduard Josef Wimmer-Wisgrill. Teostietojen mukaan piirros oli hänen hallussaan ennen vuotta 1948.

Jossain vaiheessa ennen vuotta 1972 piirros siirtyi wieniläisen keräilijän tohtori Rudolf Leopoldin kokoelmaan ja pysyi hänen omistuksessaan vuoteen 1994. Tuolloin se siirtyi Leopold Museum-Privatstiftung -säätiölle, joka toimii Wienin Leopold Museumin taustalla. Teos kuuluu yhä museon kokoelmaan, ja verkossa julkaistujen teostietojen mukaan se ei ole tällä hetkellä esillä.

Kuka oli Schielen sisar Gertrude ja miten hän liittyy Peschkan perheeseen?

”Mädchenakt (Gertrude)” on vuodelta 1910, ja sen mallina oli taiteilijan nuorempi sisar. Piirros esittää yksinäisen hahmon voimakkain, kulmikkain viivoin lämpimänsävyisellä paperilla. Taustaa ei juuri ole.

Teoksen nimessä esiintyvä Gertrude oli Schielen nuorempi sisar, joka eli vuosina 1894–1981 ja jota kutsuttiin Gertiksi. Hän poseerasi veljelleen niin usein vuoden 1910 tienoilla, että hänen kasvonsa ja vartalonsa toistuvat tuon vuoden piirroksissa kerta toisensa jälkeen.

Vuonna 1914 hän meni naimisiin taidemaalari Anton Peschkan kanssa. Peschka oli yksi Schielen läheisimmistä ystävistä, ja avioliiton myötä hänestä tuli myös tämän lanko. Näiden piirrosten mallina ollut sisar yhdisti näin kahden taidemaalarin perheet.

Gertin poika Anton Peschka Jr. jätti Peschkan kokoelman testamentissaan Wienin kaupungille. Hänen kuoltuaan vuonna 1997 kokoelma siirtyi kaupungin omistukseen.

Wien Museum järjesti näyttelyn ”Schiele & Peschka: perhesuhteet” 30. huhtikuuta–27. syyskuuta 2026. Sen keskiössä oli Peschkan kokoelma. Jos haluat seinällesi juuri tämän piirroksen, Gertrudea esittävän tutkielman jäljennös toistaa paperin lämpimän sävyn ja punertavat yksityiskohdat.

Nainen, joka poseerasi teokseen ”Polvistuva nainen oranssinpunaisessa mekossa”

”Kniende in orange-rotem Kleid” on vuodelta 1910. Leopold Museum tunnistaa sen polvistuvan mallin taiteilijan sisareksi Gertrudeksi.

Gertrudeksi tunnistettu malli on sama Gerti kuin edellä käsitellyssä tutkielmassa, ja teokset syntyivät samana vuonna. Tässä piirroksessa oranssinpunainen mekko on tärkein värialue.

Schiele piirsi hahmon liidulla ja lisäsi värit guassilla. Museon teosteksti kertoo, kuinka jalkojen ja jalkaterien asento lukitsee hahmon kuvan tasoon. Saksankielinen luetteloteksti puolestaan kuvaa ylävartaloa, joka rakentuu erillisistä, lähes kiteisistä värialueista. Alkuperäinen teos kuuluu Wienin Leopold Museumin kokoelmaan, mutta se ei ole tällä hetkellä esillä.

Paljas paperi ja mekon yksi voimakas väri saavat piirroksen toimimaan luontevasti myös nykyajan julisteena. Polvistuvan hahmon jäljennöksessä oranssinpunainen mekko on muuten rauhallisen vedoksen ainoa kylläinen värialue. Kiertynyt asento pitää katseen liikkeessä kuvan pinnalla.

Moa ja Schielen siirtymä jugendtyylistä ekspressionismiin

Moa Mandu oli kotoisin Bosniasta, mutta muuta hänestä ei juuri tiedetä. Hän tutustui Schieleen tämän lähipiiriin kuuluneen lavastemaalari Erwin Osenin kautta.

Osen ja Moa tanssivat yhdessä kabareissa. Vuosina 1910–1911 molemmat poseerasivat Schielelle monta kertaa, ja näistä istunnoista syntyi sarja tanssijoiden muotokuvia.

Teoksessa on signeeraus ja vuosiluku 1911. Hahmon viereen Schiele kirjoitti nimen MOA suuraakkosin, mitä hän teki vain harvoin mallien kohdalla. Kuvassa nainen istuu kuviolliseen kaapuun pukeutuneena. Häntä ympäröi lähes tyhjä paperi, ja teoksessa on mustan, sinisen, ruskean ja punaisen sävyjä. Nimen ansiosta hahmotutkielma on myös dokumentti esiintyjästä. Tämä on yksi syy siihen, miksi muotokuvasta ”Moa” tehty taidevedos tuntuu seinällä pieneltä palalta teatterin historiaa.

Krumau oli pieni kaupunki, jossa Schielellä oli ateljee. Schielen, Moan ja Osenin boheemi elämäntapa raivostutti kaupunkilaisia. Vietettyään siellä muutaman kuukauden vuonna 1911 Schiele luopui ateljeesta ja lähti.

Vesivärimaalausta pidetään yleensä Schielen taiteen käännekohtana. Hän ottaa lähtökohdakseen Gustav Klimtin kaapuihin puetut hahmot ja kietoo Moan runsaskuvioisiin kankaisiin. Geometrisiä kuvioita on niin tiheästi, että kangas peittää vartalon. Kasvot hän sen sijaan piirtää terävämmin ja realistisemmin. Tulos irtautuu jugendtyylistä ja suuntaa kohti ekspressionismia. Taiteilijasta muistelmat kirjoittanut Arthur Roessler kuvaili tanssijan suuria, pikimustia silmiä raskaiden luomien alla. Myös kuva rakentuu tuon katseen ympärille.

Alkuperäinen teos on paperille maalattu vesivärityö, ja siinä on myös lyijykynää ja guassia. Se siirtyi Leopold Museum-Privatstiftung -säätiölle vuonna 1994 ja kuuluu nykyään Wienin Leopold Museumin kokoelmaan.

Mistä luennosta Schielen juliste ”Shaw tai ironia” ilmoitti?

Wienin yliopiston yhteydessä toiminut opiskelijayhdistys Akademischer Verband für Literatur und Musik järjesti yliopiston luentosaleissa kirjallisia lukutilaisuuksia, näytelmiä ja konsertteja. Se julkaisi julisteen ”Shaw tai ironia” yhtä tiettyä iltaa varten.

Juliste ilmoitti kirjailija Egon Friedellin luennosta ”Shaw oder die Ironie”, joka pidettiin Wienissä 11. huhtikuuta 1912. Otsikon rinnalla oli lisärivi ”Besser als Shakespeare”.

Suunnitelma on päivätty vuodelle 1910, mutta juliste julkaistiin vuonna 1912, jolloin Friedell piti luentonsa. MoMAn kokoelmatiedoissa teos mainitaan värilitografiana, jonka Brüder Rosenbaum painoi Wienissä. Tuohon aikaan kaupungin kirjapainot painoivat ilmoituksia luennoista, konserteista ja näyttelyistä. Tämä opiskelijayhdistyksen tilaus oli osa samaa kulttuurielämää. Sommittelu on pystysuuntainen ja painokas: keskellä on hahmo, jonka kulmikkaat ääriviivat muistuttavat ateljeessa tehtyjä piirroksia. Ilmettä määrittävät voimakkaat mustat viivat, vahva typografia ja kirkkaanoranssit korostukset.

Julistekuva julkaistiin myös pienenä julistemerkkinä eli painettuna pikkulappuna, joita keräilijät liimasivat albumeihinsa. Schielen merkki luetaan alan tunnetuimpiin. Sen maineen myötä julistekuva sai myös oman historiansa keräilyn kohteena.

Vuoteen 1915 mennessä julistekuva oli päätynyt myös julistetaidetta käsittelevään kirjaan. Wienissä Kunstverlag J. Löwyn julkaisema ”Österreichische Plakatkunst” sisälsi siitä jäljennöksen.

Julisteen kappaleita on säilynyt kahdessa merkittävässä kokoelmassa: New Yorkin Museum of Modern Artin arkkitehtuurin ja muotoilun osastolla sekä Museum für Kunst und Gewerbe Hamburgin kokoelmassa. MoMA otti julisteen myöhemmin mukaan näyttelyyn ”Egon Schiele: Leopoldin kokoelma, Wien”. Opiskelijayhdistyksen ilmoitus oli kulkenut pitkän matkan. Jos sinua kiinnostaa Schielen teos, jossa on vahva typografia, luentojulisteen jäljennöksessä oranssit korostukset ja painokkaat kirjaimet näkyvät myös omalla seinälläsi.

Valitse näistä Schielen julisteista se, jonka tarinan haluat osaksi arkeasi, ja ripusta se paikkaan, jossa näet sen usein.

Tiesitkö?

Vuonna 1918 Schiele suunnitteli julisteen Wienin Secessionin 49. näyttelyyn.
Schielellä oli toinenkin sisar, Melanie, joka oli kahdesta sisaresta vanhempi.
Miimikko Erwin Osenilta omaksuttu liikekieli näkyy monissa Schielen myöhemmissä teoksissa, etenkin omakuvissa.
Moa oli hyvin ilmeikäs ja suosittu malli myös muiden taiteilijoiden keskuudessa.
Wienin Leopold Museumin kokoelmaan kuuluva Gertin muotokuva vuodelta 1910 on piirretty paperin molemmille puolille. Kääntöpuolella on Schielen suunnittelemia miesten vaatteita.

Kysymyksiä Egon Schielestä

Kuka oli Egon Schiele? Itävaltalainen taidemaalari ja piirtäjä, joka syntyi Tulln an der Donaussa 12. kesäkuuta 1890. Hän kuoli Wienissä 31. lokakuuta 1918.

Mitä taidesuuntausta Egon Schiele edustaa? Taidehistorioitsijat lukevat Egon Schielen ekspressionisteihin. Kallirin teosluettelo, Schielen teosten vakiintunut numeroitu hakemisto, antaa teokselle ”Moa” numeron D90. Myös Leopold Museum luokittelee sen ekspressionistiseksi.

Ketkä poseerasivat Egon Schielen naisia esittäviin maalauksiin? Hänen nuorempi sisarensa Gertrude oli mallina useissa teoksissa vuoden 1910 tienoilla. Aiemmin käsitellyn polvistuvan hahmon lisäksi Artnet News nimeää hänet malliksi vuoden 1910 teokseen ”Naisen muotokuva”, joka kuuluu nykyään New Yorkin Metropolitan Museum of Artin kokoelmaan, sekä istuvaa alastonta naista esittävään teokseen Wienin Historisches Museum der Stadt Wien -museossa.

Milloin Schielen juliste ”Shaw tai ironia” tehtiin? Suunnitelmassa on vuosiluku 1910, mutta juliste julkaistiin vuonna 1912 Friedellin 11. huhtikuuta pitämää luentoa varten. Austria-Forumin kuva-arkisto merkitsee vuoden 1912 värilitografian Friedellin esitelmän julisteeksi.

Menestyikö Egon Schiele elinaikanaan? Vuoteen 1918 mennessä hän oli saavuttanut menestystä. Saman vuoden maaliskuussa Wienin Secessionissa pidetty näyttely oli hänelle rahallisesti kannattava ja toi hänelle myös kriitikoiden tunnustusta. Hän kuitenkin kuoli seuraavana lokakuuna 28 vuoden iässä.

Mistä voin ostaa Egon Schielen taidevedoksia? Schielen piirrosten kokoelmastamme löydät näiden teosten jäljennökset sekä luentojulisteen ”Shaw tai ironia”. Kunnostamme jokaisen teoksen käsin ennen painamista. Painamme kaikki jäljennökset Barcelonan työpajassamme 230 g/m²:n mattapintaiselle taidepaperille. Toimitamme eri puolille Eurooppaa, ja toimitus kestää kohteesta riippuen 2–4 päivää.

Kirjoittajasta

Olemme Moryarty, vuonna 2015 perustettu eurooppalainen julisteyritys, jolla on liikkeet Barcelonassa ja Lissabonissa. Löydämme julisteiden aiheet kirjastoista, museoista ja verkkokokoelmista. Kunnostamme jokaisen teoksen käsin muuttamatta sen sommittelua tai värejä ja painamme kaikki jäljennökset itse Barcelonassa paksulle taidepaperille. Näemme nämä teokset mieluummin kodin seinälle ripustettuina vedoksina kuin luetteloiden merkintöinä.

Lähteet

Takaisin blogiin

Ostoskorisi on tyhjä

Ostoskorisi

Arvioitu kokonaishinta