Hokusai syntyi Edossa, nykyisessä Tokiossa, vuonna 1760 ja kuoli siellä vuonna 1849. Hänen taidettaan on helpompi ymmärtää, kun vedoksia ei katso irrallisina mestariteoksina vaan esineinä, jotka tehtiin myytäviksi, mukana kuljetettaviksi ja keräiltäviksi. Seuraavat seitsemän teosta ovat kaikki väripuupiirroksia. Yhdessä ne liittävät taiteilijan tarkan luontohavainnoinnin aikansa kauppareitteihin, pyhiinvaellusteihin ja kansantarinoihin.

Neljä vedoksista kuuluu sarjaan ”36 näkymää Fujista”, kaksi sarjaan ”Kierros maakuntien vesiputouksilla” ja yksi nimettömään suurten kukkien sarjaan. Niillä on yhteinen kustantaja, Nishimuraya Yohachi, jonka kustantamon nimi oli Eijūdō.

Mitä sinistä Hokusai käytti teoksessa ”Suuri aalto Kanagawan edustalla” ja mistä väri tuli?

”Suuri aalto Kanagawan edustalla” (”Kanagawa oki nami ura”) syntyi osaksi väripuupiirrossarjaa ”36 näkymää Fujista”, ja sitä painettiin laajalle yleisölle Edossa. Se ei ollut palatsiin tai temppeliin tehty ainutkertainen maalaus. Se oli myyntiin tarkoitettu kuva-arkki, jonka tavalliset ihmiset saattoivat ostaa, viedä mukanaan ja katsella kotona. Kun teos ilmestyi 1830-luvun alussa, se myi erittäin hyvin.

Hokusain meren sininen väri tuli pigmentistä, joka oli vasta saapunut Japaniin. Uusi synteettinen pigmentti, preussinsininen, kulkeutui maahan Kiinan ja Alankomaiden kautta. Ne olivat tuolloin Japanin ainoat kauppakumppanit. Toisin kuin japanilaisten puupiirrosten aiemmat siniset värit, se ei haalistunut helposti ja oli sävyltään paljon voimakkaampi. Ennen sitä käytettiin indigoa ja päivänkukasta saatua sinistä, jotka molemmat olivat huomattavasti heikompia. Uusi pigmentti antoi kuvien suunnittelijoille mahdollisuuksia, joita heillä ei aiemmin ollut.

Painajat eivät vain vaihtaneet yhtä sinistä toiseen. Säilyneiden vedosten tutkimus osoittaa, että he yhdistivät ja kerrostivat indigoa ja preussinsinistä saadakseen aikaan veden eri sinisävyt. Siksi meressä näkyy niin monta sävyä: vaikutelma syntyy kahden pigmentin yhteiskäytöstä, ei siitä, että toinen olisi korvannut toisen kokonaan.

British Museum arvioi, että Edo-kaudella teoksesta saatettiin painaa 5 000–15 000 vedosta. Kuva tehtiin monistettavaksi ja myytäväksi yhä uudelleen. Sen maine Japanissa perustui toistuvaan painamiseen, ei harvinaisuuteen.

Myöhemmin teoksen maine ulottui kauas grafiikan ulkopuolelle. Sommittelun sanotaan innoittaneen Debussyn teosta ”La Mer” ja Rilken runoa ”Der Berg”.

Alkuperäisiä vedoksia on nykyään museoissa useilla mantereilla, muun muassa Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa, Art Institute of Chicagossa, Rijksmuseumissa Amsterdamissa ja British Museumissa Lontoossa.

Miksi Hokusain ”Etelätuuli, kirkas taivas” tunnetaan nimellä ”Punainen Fuji”

”Etelätuuli, kirkas taivas” (”Gaifū kaisei”), joka tunnetaan myös nimellä ”Punainen Fuji”, esittää Fujin voimakkaana kolmiona viileän sinistä taivasta vasten. Rinteissä hehkuvat syvät punaiset ja maanläheiset ruskeat. Lisänimi perustuu todelliseen sääilmiöön. Loppukesällä tai alkusyksyllä, kun etelätuuli puhaltaa ja taivas pysyy kirkkaana, nouseva aurinko voi värjätä vuoren punaiseksi. Juuri tätä hetkeä vedos esittää.

Koko sarjan lähtökohtana oli vasta maahan tuotu preussinsininen. Ensimmäiset kuvat painettiin pääasiassa sinisävyisinä, myös ääriviivat sinisinä. Kustantaja Nishimuraya Yohachi siirtyi käyttämään useita värejä vasta varmistuttuaan siitä, että sarja kävisi kaupaksi.

Menestyksen myötä sarja kasvoi 36 kuvasta 46 kuvaan. Kustantaja oli suunnitellut yli sataa kuvaa, mutta julkaiseminen päättyi 46:een.

Tällainen vedos ei syntynyt yhdestä painolaatasta. Jokainen kuvan väri vaati oman kaiverretun puulaattansa. Siksi jokainen arkki oli taiteilijan, puulaattojen kaivertajien ja painajien yhteinen työ, jota kustantaja valvoi. Kuva näyttää yhden ihmisen tekemältä, mutta sen takana oli pieni työpaja.

Metropolitan Museum of Artin kokoelmassa New Yorkissa on vedos, joka ostettiin Rogers Fundin varoin vuonna 1914. Toinen on British Museumissa Lontoossa. Kolmannen lahjoitti Harvard Art Museumsille Friends of Arthur B. Duel -yhdistys vuonna 1933.

Miksi Hokusai valitsi Enoshiman Sagamin maakunnassa?

”Enoshima Sagamin maakunnassa” (”Sōshū Enoshima”) on saarinäkymä, jonka Hokusai valitsi sarjaan ”36 näkymää Fujista”. Nishimuraya Yohachi julkaisi sen Eijūdōn nimellä noin vuonna 1831. Teoksen nimessä oleva vanha maakunnan nimi sijoittaa näkymän Sagamiin. Saaren kalliojyrkänteet ja vyöryvät aallot kuvataan viilein sinisen ja vihreän sävyin, jotka tasapainottavat paperin lämmintä beigeä.

Enoshima ei ollut pelkkä maisema. Pieni saari ja sen rannikkokaupunki olivat pyhiinvaelluskohde. Saarella on vuorovesialtaita ja rantaluolia sekä suuri temppeli, joka on omistettu Benzaitenille, taiteiden, vaurauden ja hyvän onnen buddhalaiselle jumaluudelle.

Hokusai oli yli 70-vuotias Fuji-sarjan ilmestyessä, eikä se suinkaan ollut hänen ainoa hankkeensa. Hän julkaisi noina vuosina väripuupiirrossarjoja toinen toisensa jälkeen. 1830-luku oli hänen tuotteliainta aikaansa graafikkona, ja kuuluisia paikkoja esittävät meisho-e-kuvat toivat hänelle suurta mainetta.

Hän käytti elämänsä aikana yli kolmeakymmentä taiteilijanimeä, muun muassa nimiä Shunro, Sori, Hokusai, Gakyojin, Iitsu ja Manji Rojin. Fuji-sarjassa esiintyy nimi Iitsu.

Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa on vedos, joka hankittiin vuonna 1936 osana Howard Mansfieldin kokoelmaa.

Miksi matkustajat kannettiin Ōin yli Hokusain Kanaya-kuvassa?

”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella” (”Tōkaidō Kanaya no Fuji”) esittää Ōin ylityspaikkaa Tōkaidōn valtatiellä. Siellä kantajat kuljettivat matkustajat ja heidän kantotuolinsa joen yli. Vedoksessa matkustajia kannetaan joen poikki lavoilla, ja Fuji kohoaa rauhallisena kaukana heidän takanaan.

Este oli tarkoituksellinen. Tokugawan hallinto kielsi sotilaallisista syistä tukevien siltojen rakentamisen Ōin yli Kanayan lähellä. Myös lautat olivat kiellettyjä. Ainoa reitti joen yli kulki kahlaamon kautta, jossa kantajat kuljettivat ja opastivat jokaista matkustajaa.

Veden ollessa korkealla kukaan ei saanut eikä voinut ylittää jokea. Matkustajat saattoivat joutua odottamaan Shimadassa toisella rannalla tai Kanayassa toisella päiviä, joskus viikkoja, kunnes vesi laski niin alas, että joen yli pystyi kahlaamaan. Ōi oli matkustajille vaarallinen este.

Matkustajia turhauttaneet viivytykset toivat rahaa molempiin kaupunkeihin, ja kantajat saivat elantonsa ihmisten kuljettamisesta joen yli. Joenylitys oli merkittävää liiketoimintaa kummallakin rannalla. Edo-kauden lopulla Shimadassa ja Kanayassa oli yhteensä yli 1 300 jokikantajaa. Kokonainen paikallistalous perustui ihmisten kantamiseen joen yli paikassa, johon ei saanut rakentaa siltaa.

Muutos tuli vasta šogunaatin kukistuttua. Lautat korvasivat Ōin kantajat vuonna 1871. Ensimmäinen silta Shimadan ja Kanayan välille avattiin viimein vuonna 1879, ja vedoksen kuvaama joenylitystapa jäi historiaan.

Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa on vedos, jonka museo sai Henry L. Phillipsin testamenttilahjoituksena vuonna 1939.

Millainen legenda liittyy Yōrōn vesiputoukseen?

”Yōrōn vesiputous” Minon maakunnassa (”Mino no Yōrō no taki”) esittää voimakkaan pystysuoran vesivirran karujen kallioiden ja rehevän kasvillisuuden kehystämänä. Valkoiset korostukset tuovat veden esiin. Hokusai teki kuvan yhdeksi sarjan ”Kierros maakuntien vesiputouksilla” (”Shokoku taki meguri”) kahdeksasta vedoksesta. Kuten jokainen sarjan kuva, se nimeää todellisen paikan, jossa voi käydä.

Paikkaan liittyy japanilainen kansantarina lapsen omistautumisesta vanhemmalleen. Legendassa uskollinen poika hakee Yōrōn vesiputouksesta vettä kuolevalle isälleen. Isä juo vettä ja paranee. Tarina liittää putouksen siihen, miten perheenjäsenet pitävät huolta toisistaan.

Valitsemalla kaikkiin kahdeksaan kuvaan nimeltä tunnetun putouksen Hokusai liitti sarjan meisho-e-perinteeseen, kuuluisien paikkojen kuvauksiin. Hänen putouskuvissaan esiintyy usein pieniä ihmishahmoja, jotka korostavat putousten mittakaavaa ja voimaa.

Vedokset syntyivät yhteistyönä, mutta Hokusai osallistui tiiviisti oman osuutensa toteutukseen. Säilyneet kirjeet osoittavat, että hän seurasi painotyön jokaista yksityiskohtaa ja valitti kustantajille, kun lopputulos ei vastannut odotuksia. Hän kirjoitti myös Sugitalle, puulaattojen kaivertajalle, ”Ehon Toshisen” -kirjan (1833) kuvitusten huonosti kaiverretuista silmistä ja nenistä ja pyysi tekemään ne uudelleen.

Hokusain kuoleman jälkeen vesiputoussarjasta tehtiin korkeatasoisia väärennöksiä. Ne olivat niin vakuuttavia, että monet länsimaiset keräilijät erehtyivät pitämään niitä aitoina.

Art Institute of Chicagossa on vedos Clarence Buckinghamin kokoelmasta. Muita vedoksia on Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa, Norton Simon Museumissa ja Saint Louis Art Museumissa.

Kirifurin vesiputous ja Hokusain putouskuvat

”Kirifurin vesiputous Kurokami-vuorella Shimotsukessa” (”Shimotsuke Kurokamiyama Kirifuri no taki”) on tutkielma pystysuorasta liikkeestä. Putoava vesi on kuvattu viilein sinisen ja sinivihreän sävyin lämpimän beigeä paperia vasten, ja alhaalla näkyvät pienet hahmot osoittavat pudotuksen mittakaavan. Kirifuri tarkoittaa “putoavaa sumua”. Putous sijaitsee Nikkōn pohjoispuolella nykyisessä Tochigin prefektuurissa Akanagin juurella.

Jo kauan ennen kuin Hokusai piirsi putouksen, paikallisiin pyhäkköihin ja temppeleihin matkustaneet pyhiinvaeltajat olivat ihailleet sitä ja ympäröivää ylänkömaisemaa.

Todellinen vesiputous on noin 76 metriä korkea, ja vesi laskeutuu kolmessa vaiheessa: ensin pystysuoraan, sitten lähes vaakasuoraan liukuen ja lopuksi uudelleen alas rosoisten kallioiden yli. Putous oli suosittu retkikohde Hokusain aikana, ja se on sitä edelleen.

”Kierros maakuntien vesiputouksilla” oli ensimmäinen ukiyo-e-sarja, jonka koko aiheena oli putoava vesi. Sarjaa kiitettiin kekseliäästä ja ilmeikkäästä tavasta käsitellä yhtä aihetta. Tuontipigmentit auttoivat tässä. Preussinsininen ja muut Euroopasta Japaniin tuodut mineraalipigmentit olivat antaneet maisemagrafiikan tekijöille uusia keinoja kuvata vettä ja taivasta.

Teoksen vedoksia on Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa, Art Institute of Chicagossa ja Harvard Art Museumsissa Cambridgessa.

Miten Hokusai signeerasi teoksen ”Hortensia ja pääskynen”

”Hortensia ja pääskynen” on 1830-luvun alun lintu- ja kukka-aiheinen vedos, joka tehtiin nimettömään suurten kukkien sarjaan. Pääskynen halkoo ilmaa hortensian kukintojen ja leveiden vihreiden lehtien yllä. Sen sinimusta höyhenpeite erottuu pehmeän vihreistä lehdistä ja vaaleista terälehdistä. Aiheen ympärille jää runsaasti tyhjää paperia.

Vedos syntyi saman taiteilijan ja kustantamon yhteistyönä kuin maisematkin. Nishimuraya Yohachi julkaisi sen Eijūdō-kustantamonsa kautta. Sama taiteilijan ja kustantajan yhteistyö, joka synnytti Fuji- ja vesiputoussarjat, tuotti myös kukka-aiheisen vedoksen.

Hokusai myös varmisti, että kuvassa oli hänen nimensä. Vedoksen signeeraus on “zen Hokusai Iitsu hitsu”, ja siinä esiintyy hänen myöhempien vuosiensa nimi Iitsu. Taiteilijan nimi on siis itse paperissa, aivan kuten Fuji-sarjassakin. Sekä Art Institute of Chicagossa että Museum of Fine Artsissa on vedos teoksesta.

Valitse seinällesi vedos, jonka tarina puhuttelee sinua eniten: aallon sininen tuontipigmentti, Ōi, jonka yli ei saanut rakentaa siltaa, tai poika Yōrōn putouksilla. Kun ripustat vedoksen seinälle, sen historia kulkee kuvan mukana.

Tiesitkö?

• Honolulussa sijaitsevan Michenerin kokoelman vedos teoksesta ”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella” oli esillä ”Hokusain huippu” -näyttelyssä San Franciscon Asian Art Museumissa vuosina 2009 ja 2010.
• ”Enoshima Sagamin maakunnassa” on sarjan ”36 näkymää Fujista” kuva numero 25.
• ”Yōrōn vesiputous” -vedoksen signeeraus on “Zen Hokusai Iitsu fude”.
• ”36 näkymää Fujista” myi hyvin osittain siksi, että vuoren palvonta oli Hokusain aikana kansan keskuudessa vilkasta.
• Harvard Art Museumsin ”Punainen Fuji” -vedoksessa on painettu signeeraus “Hokusai Aratame Iitsu hitsu”.

Lukijoiden kysymyksiä Hokusaista

Mikä on Hokusain tunnetuin taideteos? ”Suuri aalto Kanagawan edustalla” sarjasta ”36 näkymää Fujista”. Hokusai leikki siinä perspektiivillä ja kutisti Fujin pieneksi kolmionmuotoiseksi kummuksi kohoavan aallon kaaren sisään.

Millainen oli Hokusain tyyli? Hän teki ukiyo-e-perinteeseen kuuluvia väripuupiirroksia, joiden ilmaisua määrittävät selkeät ääriviivat ja tasaiset väripinnat. Vasta maahan tuotu preussinsininen antoi hänen kaltaisilleen maisemagrafiikan tekijöille uusia tapoja kuvata vettä ja taivasta. Hän oli myös Nichiren-buddhalaisuuden seuraaja. Hänen vesiputouskuvistaan välittyy vahva tunne veden elävyydestä, mikä heijastaa hänen animistisia uskomuksiaan.

Miksi ”Punainen Fuji” on punainen? Kuvan esittämän sääilmiön vuoksi: loppukesällä tai alkusyksyllä, etelätuulen puhaltaessa ja taivaan ollessa kirkas, nouseva aurinko voi värjätä vuoren rinteet punaisiksi. Metropolitan Museum of Art vertaa sitä saman sarjan teokseen ”Myrsky Fujin alapuolella”, jossa valkoinen salama erottuu musteenmustaa alaosaa vasten.

Kuka julkaisi Hokusain vedokset? Nishimuraya Yohachi julkaisi Eijūdō-kustantamonsa nimellä sarjan ”36 näkymää Fujista”, vesiputoussarjan ja tässä käsitellyt suuret kukkakuvat. Vuonna 1836 päivätty kirje kertoo, että hän oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

Milloin Hokusai teki tunnetuimmat vedoksensa? Hän sanoi, ettei mikään hänen ennen 70 vuoden ikää piirtämänsä ollut huomion arvoista. Yli 70-vuotiaana hän julkaisi väripuupiirrossarjoja toinen toisensa jälkeen. Hän eli 89-vuotiaaksi.

Missä voin nähdä Hokusain vedoksia paikan päällä? Alkuperäisiä vedoksia on suurten museoiden kokoelmissa, muun muassa Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa, British Museumissa Lontoossa ja Art Institute of Chicagossa. Tokyo Fuji Art Museumissa on vedos teoksesta ”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella”. Se on kiertänyt näyttelyissä Niigatassa, Curitibassa ja Kaohsiungissa.

---

Kirjoittajasta

Olemme Moryartyn tiimi. Eurooppalainen yrityksemme on kunnostanut ja painanut vintagejulisteita Barcelonan työpajassaan vuodesta 2015. Löydämme julisteita kirjastoista, museoista, verkkokokoelmista ja yksityiskokoelmista. Kunnostamme jokaisen teoksen käsin muuttamatta sen alkuperäistä ulkoasua tai värejä ja painamme sen omassa työpajassamme museolaatuiselle mattapaperille. Hokusain puupiirrokset kuuluvat meille tärkeimpiin teoksiin, ja kerromme mielellämme niiden tarinoita lukijoille eri puolilla Eurooppaa.

Lähteet

▾

• The Metropolitan Museum of Art – ”Suuri aalto Kanagawan edustalla”
• British Museum – ”Suuri aalto Kanagawan edustalla”: huomaa erot
• Wikipedia – ”36 näkymää Fujista”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Etelätuuli, kirkas taivas” (”Punainen Fuji”)
• British Museum Images – ”Etelätuuli, kirkas taivas” (”Punainen Fuji”)
• Harvard Art Museums – ”Fuji kirkkaana aamuna leudossa tuulessa”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Enoshima Sagamin maakunnassa”
• Sotheby's – ”Enoshima Sagamin maakunnassa”
• Ronin Gallery – ”Enoshima Sagamin maakunnassa”
• Fuji Arts – ”Enoshima Sagamin maakunnassa”
• Wikidata – ”Enoshima Sagamin maakunnassa”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Kauniit matkustajat kahlaavat Ōin yli”
• Wikipedia – Shimada, Shizuoka
• Old Photos of Japan – Reppuselässä Tōkaidōn mahtavimpien jokien yli
• Tokyo Fuji Art Museum – ”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella”
• The Torch, University of Oxford – ”Yōrōn vesiputous”
• Art Institute of Chicago – ”Yōrōn vesiputous Minon maakunnassa”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Yōrōn vesiputous Minon maakunnassa”
• Wikipedia – ”Kierros maakuntien vesiputouksilla”
• Wikipedia – ”Kolme matkustajaa vesiputouksen edessä”
• Worcester Art Museum – ”Kirifurin vesiputous Kurokami-vuorella”
• Worcester Art Museum – Pyhiinvaellus Hokusain vesiputouksille
• Philadelphia Museum of Art – ”Kirifurin vesiputous”
• The Metropolitan Museum of Art – ”Kirifurin vesiputous Kurokami-vuorella”
• Art Institute of Chicago – ”Hortensia ja pääskynen”
• Ukiyo-e.org – ”Hortensiat ja pääskynen” (Museum of Fine Arts)
• Wikipedia – ”Suuri aalto Kanagawan edustalla”
• The Metropolitan Museum of Art – tilausvedokset, ”Suuri aalto Kanagawan edustalla”
• Arts To Hearts Project – Teoksen ”Suuri aalto Kanagawan edustalla” taustatarina
• MOA Museum of Art – Hokusain ”36 näkymää Fujista”
• Ukiyo-e.org – ”Fuji Kanayasta nähtynä Tōkaidōn varrella” (Michenerin kokoelma)