Taiteilija
Roman Cieślewicz toi tähän vuoden 1976 vintagejulisteeseen puolalaisen graafisen suunnittelun voimaa ja tulkitsee László Moholy-Nagyn perintöä pariisilaisen toimituksellisen modernismin kielellä. Muutettuaan Ranskaan hän tuli tunnetuksi julisteista, aikakauslehtien kansista ja näyttelygrafiikasta, joissa typografia ei ollut neutraali selite vaan kuvan aktiivinen osa. Tässä hänen kiinnostuksensa visuaalisiin törmäyksiin sopii aiheeseen erityisen hyvin: juliste käsittelee Moholy-Nagya, Bauhausin kokeilijaa, joka vei taidetta kohti valoa, teollisuutta ja monistettavuutta. Cieślewicz kuului 1900-luvun jälkipuolen eurooppalaisiin suunnittelijoihin, joille juliste oli sekä tiedonvälitystä että itsenäinen kuvallinen kannanotto.
Teos
Juliste tehtiin vuonna 1976 Moholy-Nagylle omistettua näyttelyä varten. Se kutsui katsojia palaamaan hahmoon, jonka ajatukset yhdistivät valokuvauksen, painokuvan ja teollisen kulttuurin. Vuosiluvut 1895–1946 ankkuroivat kunnianosoituksen elämäkertaan, kun taas Institut national d'art sijoittaa vedoksen tarkkaan museoyhteyteen Pariisissa. Suoran muotokuvan sijaan Cieślewicz muuttaa tapahtuman visuaaliseksi ilmoitukseksi Bauhaus-kauden taiteilijasta, jonka vaikutus ulottui kauas opetustilojen ulkopuolelle. Vintagevedoksena se säilyttää näyttelyjulisteen tehtävän: sen piti informoida, houkutella ja kehystää modernia taidetta yleisölle.
Tyyli ja ominaisuudet
Mustat vinot kirjaimet hallitsevat vaaleaa taustaa, ja punaiset palkit leikkaavat pintaa ohjaten katsetta kuvan läpi. Keskellä tiheä musta kollaasi kiertyy kirkkaan pyöreän ytimen ympärille ja muodostaa mekaanisen keskipisteen, joka tuntuu yhtä aikaa valokuvalliselta ja abstraktilta. Pienet leikatut fragmentit, harmaa teksti ja kallistetut muodot pitävät pinnan liikkeessä pehmentämättä sen teräväreunaista rytmiä. Pystysuuntainen juliste korostaa jännitettä ja antaa taidejulisteelle tiiviin, ylöspäin suuntautuvan vedon.
Sisustuksessa
Vaalean tammisen työpöydän yläpuolella tämä vintagejuliste toimii parhaiten pystysuuntaisena ankkurina, jossa punaiset vinolinjat voivat saada vastakaikua muistikirjan selästä tai valaisimen yksityiskohdasta. Kapea musta kehys antaa kirjainten pysyä hallitsevina ja pitää kollaasin huoneen keskuksessa. Vaaleaa seinää vasten vedos tuo graafista täsmällisyyttä ilman että tila tuntuu ahtaalta, ja sen rakenne sekä kontrasti tekevät siitä vahvan esimerkin modernistisesta seinätaiteesta.
