Taiteilijasta
Henri Matisse tarttui maalattuun paperiin ja saksiin, kun leikkaamisesta tuli hänelle tapa piirtää suoraan väreillä. Hänen työnsä Tériaden vuonna 1947 julkaiseman Jazzin parissa toi menetelmän taiteilijakirjaan, jonka kaksikymmentä kuvaa jäljennettiin pochoir-sabluunatekniikalla. Le Cirque avaa kuvasarjan: lukija kohtaa ensimmäiseksi sirkuksen ja Matissen myöhäiskauden paperileikkaukset. Hän ei ensin piirtänyt esiintyjän ääriviivoja ja värittänyt niitä, vaan kokosi kuvan erillisistä muodoista. Le Cirquen taidevedoksessakin tämä ratkaisu tuntuu voimakkaalta. Liike näyttää alkavan juuri siitä, missä paperinpalat kohtaavat.
Teos
Sirkusesitys on ohi heti, kun esiintyjät poistuvat areenalta. Matisse sijoitti tämän ohikiitävän maailman Jazzin alkuun. Kirjassa kuvat vuorottelevat hänen käsin kirjoittamiensa pohdintojen kanssa. Nimi viittaa improvisaatioon, vaikka kuvat eivät esitä tiettyjä kappaleita tai esityksiä. Le Cirque ei ollut oikean näytöksen mainos. Julisteena jäljennettynä se kutsuu katsomaan taiteilijakirjan kuviteltua esitystä. Alkuperäinen yhteys muuttaa tapaa katsoa kuvaa: sen ensimmäinen yleisö käänsi kirjan sivua sen sijaan, että olisi ostanut lipun.
Tyyli ja ominaispiirteet
Katse osuu ensin laajaan siniseen alueeseen ja löytää sitten oikealla vinossa valkoisessa tilassa olevan mustan akrobaatin. Eri suuntiin ojentuvat raajat saavat hahmon näyttämään liikkuvalta. Vasemmalla keltaiselle kaistaleelle on siroteltu punaisia ja mustia kirjaimia. Sen vieressä oranssit kirjaimet laskeutuvat sinisen poikki. Valkoiset nauhat kulkevat yläosan punaisen kaistaleen yli ja putoavat kuvaan. Alareunaa pitkin jatkuva punainen muoto saa näyttämön tuntumaan kuvan ulkopuolelle ulottuvalta. Paperileikkausten geometria antaa tälle abstraktille kuvalle liikkeen tuntua ilman, että sirkusareenaa tarvitsee esittää suoraan.
Sisustuksessa
Aurinkoisessa olohuoneessa vaakasuuntainen juliste voi riippua matalan tammisen senkin yläpuolella. Sen sininen pinta katkaisee rauhallisen seinäalan. Vastapäisestä nojatuolista katsottuna kirjaimet johdattavat katsetta kuvan halki, ja vasta sitten musta hahmo erottuu selvästi. Yksi punainen tyyny voi toistaa alareunan muodon ilman, että sisustuksen muita värejä sovitetaan kuvaan. Yksi harkittu väritoisto riittää. Senkin yläpuolella vedos tuo näkymään liikettä, kun taas kaluste antaa katseelle levähdyspaikan.
