Vihreä marmoroitu paperi Juliste

Taiteilijasta

Koristepaperi tarjoaa harvinaisen näkökulman 1900-luvun alun taiteeseen ja käsityöperinteeseen. Margarete Rumpfin nimiin merkitty ja vuodelle 1909 ajoitettu Vihreä marmoroitu paperi suuntaa huomion kuvatun aiheen sijasta itse paperin pintaan. Koriste ei tässä teoksessa palvele muuta sisältöä, vaan nousee itsenäiseksi kuvaksi. Rumpfista on säilynyt niukasti elämäkerrallista tietoa, joten hänen työskentelystään voidaan tehdä päätelmiä ennen kaikkea teoksen perusteella. Arkissa perinteinen koristelumenetelmä saa samanlaisen huomion kuin piirros, maalaus tai grafiikanlehti. Taidevedoksena teos antaa mahdollisuuden tarkastella läheltä kuviota, joka tavallisesti jää osaksi kirjan rakennetta tai käsin koristeltua käyttöesinettä. Samalla se muistuttaa ajasta, jolloin paperin pinta, väri ja valmistustapa olivat olennainen osa kirjansidonnan visuaalista kokonaisuutta.

Teos

Ennen kirjan varsinaista tekstiä avautuvat esilehdet voivat tuntua pieneltä, yksityiseltä löydöltä. Marmoroidulla paperilla on pitkä yhteys kirjansidontaan, jossa koristellut arkit muodostavat siirtymän kannesta tekstisivuille ja suojaavat samalla kirjan rakennetta. Nimi Vihreä marmoroitu paperi liittää vuoden 1909 teoksen tähän arkisen ornamentin kulttuuriin, vaikka sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta tai mahdollisesta tilaajasta ei ole varmaa tietoa. Kuvassa marmorointi ei kuitenkaan näyttäydy vain materiaalinäytteenä. Suurennettu pinta alkaa muistuttaa maisemaa, vesistöä tai mikroskoopilla tarkasteltua rakennetta. Vintagejulisteena teos muuttaa totuttua katseluetäisyyttä: yleensä kädessä ja läheltä tutkittu pinta nähdään nyt seinällä huoneen toiselta puolelta. Mittakaavan muutos antaa kuviolle uuden tehtävän, mutta yhteys marmoroinnin historiaan, kirjansidontaan ja kirjalliseen kulttuuriin säilyy.

Tyyli ja ominaispiirteet

Vaalea, haarautuva juova kuljettaa katsetta teoksen oikeaa puoliskoa pitkin. Se leikkaa laajoja vihreitä alueita ja ohenee alareunaa kohti. Oliivinvihreät kohdat ovat pilvimäisiä ja tiheitä, kun taas kirkkaammat pilkut ryhmittyvät niiden ympärille pieniksi saarekkeiksi. Keskellä tummempien vyöhykkeiden väliin avautuu vaalea kenttä, jonka täyttävät hienot pisteet. Nestemäinen marmorointimenetelmä on synnyttänyt paperin pinnalle sulkamaisia reunoja, rakeisia jälkiä ja pehmeästi vaihtuvia värikerroksia. Kuvioon ei muodostu selkeää esittävää aihetta. Siksi vihreä abstrakti taide voi tuoda mieleen rapautuneen kiven, sammaleen tai ylhäältä nähdyn veden. Katsojan tulkinta muuttuu sen mukaan, mihin kohtaan huomio kiinnittyy. Kapea pystysuuntainen juliste korostaa sommitelman verkkaista liikettä ylhäältä alas, ja epäsäännölliset muodot estävät katsetta pysähtymästä vain yhteen yksityiskohtaan.

Sisustuksessa

Teoksen hienovaraiset yksityiskohdat pääsevät esiin rauhallisessa lukunurkkauksessa, jossa matala tammipuinen tuoli seisoo kirjahyllyn vieressä ja juliste on ripustettu hieman istuvan katsojan silmien tason yläpuolelle. Kapea tumma kehys rajaa vaaleaa reunaa, ja vihreän pinnan vaihtelevat sävyt tarjoavat katseltavaa avoimen kirjan levätessä sylissä. Väljä ripustus antaa myös pienimpien pilkkujen ja juovien erottua eikä hukuta niitä tiiviiseen kuvaryhmään. Pelkistetty ympäristö jättää hienojakoiselle kuviolle riittävästi tilaa ilman, että kokonaisuus muuttuu levottomaksi. Minimalistisessa sisustuksessa teos toimii erityisen hyvin luonnonmateriaalien, murrettujen vihreiden sävyjen ja vaaleiden seinäpintojen rinnalla. Sen rauhallinen rytmi muistuttaa keskittyneestä katsomisesta, jota marmoroidut esilehdet ovat vuosisatojen ajan tarjonneet kirjojen lukijoille.