Kuun yleiskartta Juliste

Taiteilija

Lucien Rudaux’n vuonna 1923 laatimassa Kuun kartassa näkyy tekijän perusteellinen taivaankappaleiden tuntemus ajalta ennen avaruuslentojen mullistamaa tähtitiedettä. Ranskalainen tähtitieteilijä ja kuvittaja työskenteli teleskooppihavaintojen pohjalta ja teki vaikeista tähtitieteellisistä aiheista ymmärrettäviä suurelle yleisölle. Hänen Donville-les-Bainsissa sijainnut observatorionsa tuki elinikäistä kiinnostusta muiden maailmojen ulkonäköön. Rudaux’n kuvituksissa täsmällinen tieteellinen havainnointi yhdistyi kykyyn herättää lukijan mielikuvitus. Tässä kartassa yhdistyvät aikakaudelle ominainen huolellinen havainnointi, piirtäminen ja havaintojen vertailu. Kuun pinnan kuvaaminen perustui tuolloin juuri tällaiseen kärsivälliseen työskentelyyn. Vintagejulisteiden keräilijälle taidevedos näyttää, kuinka tähtitiede ja visuaalinen tiedonvälitys kohtasivat 1900-luvun alussa.

Teos

Vuonna 1923 Kuun yleiskartta tarjosi lukijalle mahdollisuuden tutkia Kuun pinnanmuotoja omassa työhuoneessaan. Ennen avaruudesta tehtyjä valokuvauskartoituksia painettu kartta toimi sekä teleskooppihavaintojen tukena että tähtitieteen opetuksen välineenä. Ranskankielinen otsikko esittelee teoksen hakuteoksena eikä mielikuvituksellisena näkymänä. Numeroitu luettelo puolestaan auttaa yhdistämään nimetyt alueet teleskoopilla erottuvaan pintaan. Kartan merkitys syntyy juuri tästä tehtävästä: se tallentaa vaiheen, jolloin Maata lähinnä olevaa taivaankappaletta luetteloitiin järjestelmällisesti maanpinnalta käsin. Nykyisenä taidevedoksena se säilyttää sekä tutkimisen historian että aikakauden tavan jäsentää tieteellistä tietoa kuvaksi.

Tyyli ja ominaisuudet

Katse kiinnittyy ensin suureen kuunkiekkoon lämpimänruskeaa taustaa vasten. Sen pinnalla vaaleat kraatterien reunat limittyvät tummempiin merialueisiin, joiden kirjavat rajat sulautuvat ympäröivään maastoon. Valkoiset merkinnät seuraavat Kuun kaarevaa muotoa, ja pienet paikannimet sijoittuvat pinnalle peittämättä sen kohokuvamaista vaikutelmaa. Kiekon alapuolella vaalea kenttä sisältää kapeisiin sarakkeisiin jaetun ranskankielisen hakemiston. Se antaa sommitelman alaosalle vanhan tieteellisen taulukon rauhallisen järjestyksen. Hillityt seepiansävyt korostavat pystysuuntaisen julisteen arkistomaista luonnetta, kun taas hienot viivat ja lukuisat yksityiskohdat avautuvat parhaiten läheltä katsottuina. Tieteellisen kartan seinätaide perustuu tarkkuuteen, ei koristeelliseen liioitteluun.

Sisustuksessa

Rauhallisessa työhuoneessa kehystetty pystysuuntainen juliste voi sijoittua pähkinäpuisen työpöydän yläpuolelle niin, ettei valo osu lasiin suoraan. Messinkinen lukuvalaisin ja avoin tähtitieteen kirja jatkavat kartan observatoriomaista tunnelmaa kilpailematta kuunkiekon kanssa. Seepianruskea värimaailma sopii erityisen hyvin puupintojen, luonnonvalkoisten seinien ja tummien metalliyksityiskohtien yhteyteen. Numeroitu alaosa jää pöydän ääressä istuvan tarkasteltavaksi, ja sen pienet merkinnät tarjoavat aina uusia yksityiskohtia. Hillitty taidejuliste toimii myös yksittäisenä teoksena, sillä selkeä pystysommitelma ei edellytä ympärilleen laajaa kuvaryhmää.