Taiteilijasta
Owen Jones oli brittiläinen arkkitehti, muotoilija ja ornamenttiteorian uranuurtaja, jonka tutkimukset muuttivat viktoriaanista värin- ja kuviokäsitystä. Hän uppoutui historiallisten koristelutapojen opiskeluun, erityisesti islamilaisiin ja maurilaisiin lähteisiin, ja toi niiden periaatteita osaksi modernin muotoilun opetusta ja käytäntöä. Jonesin tietoiset rakenteelliset ratkaisut ja toiston voima tekivät hänestä arvostetun hahmon, jonka näkemykset kiinnostavat edelleen kuuluisien taiteilijoiden kokoelmien ystäviä ja designhistoriasta innostuneita
Teos
Moresque 5 heijastaa 1800-luvun lopun kiinnostusta maailman koristeaiheisiin, ajanjaksoa jolloin museot, maailmannäyttelyt ja painotekniikan kehitys synnyttivät kysyntää autenttisille koristemallistoille. Tällaiset kuviot toimivat arkkitehtien, tekstiilisuunnittelijoiden ja sisustajien referenssinä, kun haluttiin liittää historiallisia elementtejä nykyaikaisiin ympäristöihin.
Kyseinen malli ei kerro yksittäistä tarinaa tai paikkaa, vaan soveltaa maurilaisen geometrian periaatteita järjestelmälliseksi ornamentiksi. Se korostaa ornamentin ajatuksellisuutta ja käsityöläismäistä kurinalaisuutta: toisto ja symmetria muodostavat visuaalisen kieliasun, joka toimii yhtä hyvin käytännöllisenä mallina kuin itsenäisenä taideluomuksena
Tyyli ja ominaispiirteet
Teos rakentuu täsmällisestä geometrisesta sommitelmasta, jossa lomittuvat tähdet ja monitahokkaat muodot toistuvat symmetrisesti. Selkeät ääriviivat ja tasaiset väripinnat antavat teokselle graafisen luonteen; kyse ei ole maalauksellisesta ilmaisusta vaan piirrosmaisen suunnittelun estetiikasta.
Vahvat keltaiset, vihreän ja sinisen sävyt sekä oranssin korostukset asetetaan valkoista taustaa vasten, mikä luo eloisan mutta hallitun rytmin. Teoksen energia ja monimutkainen rakenne puhuttelevat erityisesti ornamentalisen islamilaisen muotoilun ja abstraktien kuviotulosteiden ystäviä
Sisustuksessa
Tämä geometrinen seinätaide tuo tilaan rakennetta ja värikkyyttä, ja se toimii erityisen hyvin eteisissä, työtiloissa tai ruokailutiloissa, joissa kuviolla voi määrittää arkkitehtonista otetta. Se sopii niin moderneihin sisustuksiin, jotka arvostavat järjestystä, kuin eklektisiin tiloihin, joissa vintagekulttuuri kohtaa nykyaikaiset kalusteet.
Väripalettia voi toistaa lämpimillä valkoisilla seinillä, luonnollisen puun sävyillä ja tekstiileissä esiintyvillä koboltin, oliivin tai sahramin vivahteilla. Kehystettynä taidejulisteena se ankkuroi gallerian seinän ja harmonisoituu geometrisen modernismin kokoelmien kanssa säilyttäen kuitenkin historiallisen luonteensa
