Taiteilijasta
Maisema saattoi toimia Georges Valmierille kokeilujen kenttänä. Hänen tiensä kulki kubismista lopulta täysin abstraktiin maalaukseen. Pariisilainen taidekauppias Léonce Rosenberg alkoi tukea hänen työtään 1920-luvun alussa Galerie de l’Effort Modernen kautta. Galleria oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tärkeä kubistisen taiteen esittelypaikka. Paysage on vuodelta 1920, jolloin tunnistettavat aiheet olivat yhä Valmierin kokeilujen lähtökohtana. Tähän Georges Valmierin maisemaan perustuva vintagejuliste tekee siirtymävaiheen näkyväksi: taiteilija ei hylännyt näkyvää maailmaa kokonaan vaan pohti, kuinka paljon siitä kuvan oli tarpeen säilyttää. Maisema antoi hänelle mahdollisuuden tutkia tätä kysymystä tutun aiheen kautta.
Teos
Paysage tarkoittaa maisemaa. Valmier tarttui tähän tuttuun aiheeseen aikana, jolloin Ranskassa arvioitiin taiteen lähtökohtia uudelleen. Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut vasta kaksi vuotta. Kubismi tarjosi vaihtoehdon sille, että paikka esitettäisiin sellaisena kuin se silmälle näyttäytyi. Teoksen nimi ei yksilöi kohdetta vaan jättää avoimeksi sen, mitä paikkaa kuva esittää, ja ohjaa tarkastelemaan maisemaa itsessään teoksen aiheena. Tämän vedoksen kiinnostavuus ei perustu dokumentoituun sijaintiin vaan esittämistä koskevaan kysymykseen. Vuoden 1920 kubistinen maisema kysyy, miten maalaus voi välittää kokemuksen paikasta tallentamatta sen maamerkkejä.
Tyyli ja ominaispiirteet
Punaiset, kattoja muistuttavat muodot vetävät katseen kuvan yläosaan. Siellä vaaleat, kulmikkaat kappaleet vihjaavat rakennuksiin vihreiden tasojen lomassa. Alempana syvänsininen alue kulkee keskiosan halki ylhäältä alaspäin korkean okranvärisen muodon vieressä. Ruosteenpunainen levittäytyy alas keskelle, ja kapeat vaaleanpunaiset alueet katkaisevat tummat pinnat. Ohuet, kaareilevat viivat risteilevät laajojen värikenttien päällä. Pienet siksakviivat ja kaarijonot viittaavat lehvästöön kuvaamatta mitään tiettyä puuta. Katse liikkuu tässä geometrisessa maisemassa rakennuksiin viittaavien yksityiskohtien ja vaikeasti tunnistettavien muotojen välillä. Pystysuuntaisessa julisteessa osat pakkautuvat lähelle toisiaan, ja avointa tilaa jää vain vähän.
Sisustuksessa
Kuvittele taidevedos lukuhuoneeseen matalan pähkinäpuusenkin yläpuolelle. Iltapäivän valo osuu kauranvärisellä pellavalla verhoiltuun nojatuoliin. Ovelta huomaisit ensimmäiseksi sinisen alueen, mutta tuolin viereltä voisit seurata ohuempien viivojen mutkittelevaa kulkua. Kapea, tumma kehys toistaisi syvimpiä vihreitä kilpailematta yläosan punaisen kanssa. Kubistinen maisema muodostaisi muuten hillityssä huoneessa tiiviin värialueen. Kun teoksen lähellä olisi vain vähän muita sisustuselementtejä, pienet pintamerkit saisivat tilaa erottua lukutauon aikana.
