Grand prix de Pau Juliste

Taiteilija

Vauhti oli Georges Hamelille muutakin kuin kuvitusten aihe. Géo Ham -nimellä tunnettu taiteilija osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon vuonna 1934, joten hän tunsi kilpa-autoilun myös kuljettajan paikalta. Hänen kuvituksiaan julkaistiin ranskalaisessa Illustration-lehdessä, ja toimeksiantoihin kuului myös ilmailuaiheita. Vuoden 1950 julisteelle Pau tarjosi erityisen ympäristön: Grand Prix ajettiin kaupungin kaduilla, ei kilpailuja varten rakennetulla radalla. Hamel nostaa juuri katuradan välittömyyden kuvan ytimeen. Katsoja pääsee aivan kiitävien autojen tuntumaan, kuin seisomaan radan varteen. Kilpailukokemus antoi hänelle näkökulman, jossa auto ei ollut vain kuvattava kone vaan osa sekunnista toiseen muuttuvaa tilannetta.

Teos

Pau on tässä enemmän kuin tapahtumapaikka: kaupunki itsessään houkuttelee yleisöä kilpailuun. Grand Prix toi katsojat Pyreneiden juurelle, missä tutut kadut muuttuivat hetkeksi kilparadaksi. Vuoden 1950 kilpailua varten julkaistu mainosjuliste markkinoi sekä vauhtia että matkakohdetta sodanjälkeiselle yleisölle, joka kaipasi suuria elämyksiä. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen Formula 1:n maailmanmestaruussarja, mutta Pau ei kuulunut sen osakilpailuihin. Kaupunkikilpailulla oli oma identiteettinsä ja vetovoimansa myös uuden sarjan ulkopuolella. Vintagejuliste kertoo tästä itsenäisestä asemasta: tapahtuman nimi ja maisema ovat viestissä yhtä olennaisia kuin kilpa-autot. Kaupunki ei jää pelkäksi taustaksi, vaan kuva synnyttää mielikuvan kokonaisesta kilpailumatkasta.

Tyyli ja ominaisuudet

Punainen kilpa-auto syöksyy esiin kuvan alaosasta niin läheltä, että eturenkaat tuntuvat lähes ylittävän kehyksen. Kermanvaaleat heijastukset viistävät pyöreää konepeltiä, ja renkaiden alla kulkevat nopeat mustat vedot vihjaavat tärinään ja vauhtiin. Taustalla vaaleansininen kilpailija ajaa tien poikki, ja vasemmalta lähestyy pienempi vihreä auto. Katse nousee nurmirinteen palmujen ohi kohti kermanväristä rakennusta ja kaukaista vuorta. Kuva-aiheen alapuolella tiivis ruskea kirjaimisto rytmittää lämmintä beigeä pintaa. Autojen kokoerot luovat syvyyttä, kun taas etualan suuri punainen muoto hallitsee sommittelua. Suurikokoisessa julisteessa lähin auto voi vaikuttaa lähes todellisen kokoiselta.

Sisustuksessa

Pähkinäpuulla paneloidussa työhuoneessa taidevedokselle luonteva paikka on kirjoituspöydän yläpuolella. Iltapäivän valo syventää kuvan beigeä sävyä, ja ohut musta kehys toistaa renkaiden ympärillä kaartuvia tummia vetoja. Punainen auto on huoneen voimakkain värielementti, kun muu sisustus pysyy hillittynä. Työtuolista katsottuna erottuvat pienemmät kilpailijat ja rinteen yksityiskohdat, kun taas ovelta huomio kiinnittyy suureen Pau-tekstiin. Näin kuva avautuu eri tavoin katseluetäisyyden mukaan. Katukilpailun liike muodostaa vastakohdan hiljaiselle työtilalle ilman, että koko huoneen sisustusta tarvitsee rakentaa moottoriurheilun ympärille.