Istuva alaston nainen Juliste

Taiteilija

Egon Schiele oli yksi itävaltalaisen ekspressionismin omaleimaisimmista nimistä, ja hänen uransa kietoutui tiiviisti 1900-luvun alun Wieniin. Gustav Klimtin nuorempana aikalaisena hän kehitti nopeasti ilmaisun, jossa ihmishahmo ei ollut vain ulkoinen aihe vaan psykologinen kenttä, täynnä jännitettä, haurautta ja tietoisuutta omasta olemassaolostaan. Schielen piirustuksissa ja maalauksissa muotokuva sekä alastonaihe irtautuivat akateemisesta ihanteesta ja muuttuivat suoriksi, joskus jopa levottomiksi havainnoiksi ihmisestä. Siksi hän on yhä keskeinen nimi myös Egon Schiele -teosten yhteydessä.

Vuoteen 1914 mennessä hänen piirustusjälkensä oli muuttunut entistä niukemmaksi ja tarkemmaksi. Viiva ei selitä liikaa, vaan pysähtyy juuri siihen, missä tunne tihentyy. Tässä teoksessa näkyy hyvin se herkkyys, jonka vuoksi Schiele nousi modernin eurooppalaisen taiteen avainhahmoksi.

Teos

Istuva alaston nainen kuuluu aikaan, jolloin Wienin taiteilijat kyseenalaistivat perityt käsitykset kauneudesta, säädyllisyydestä ja identiteetistä. Schiele ei esitä alastonta vartaloa etäisenä klassisena symbolina, vaan elävänä ja haavoittuvana läsnäolona. Istuva asento viittaa sisäänpäin kääntyneeseen keskittymiseen ja omanarvontuntoon, ja samalla se tuo kuvaan hiljaisen jännitteen avoimuuden ja vetäytymisen välillä.

Vuonna 1914 syntynyt työ asettuu myös historialliseen murroskohtaan. Eurooppa oli pian muuttumassa peruuttamattomasti, ja tämän aikakauden kuvissa tuntuu usein hienovarainen epävarmuus. Siksi teos on enemmän kuin hahmotutkielma: se on tarkka havainto yksilöllisestä ruumiista, mielentilasta ja läsnäolon merkityksestä taidehistoriassa.

Tyyli ja ominaisuudet

Musta-valkoinen sommitelma on poikkeuksellisen niukka. Se rakentuu ohuesta, hieman hermostuneesta viivasta eikä raskaasta varjostuksesta. Laajat koskemattoman paperin alueet antavat hahmolle tilaa hengittää, kun taas ääriviiva vaihtuu pehmeästä katkonaiseksi ja luo kuvaan hallitun mutta levottoman rytmin. Vartalo kaartuu tiiviiseen asentoon, joka tuo liikkeen tuntua, vaikka hahmo istuu paikallaan.

Tämän taidejulisteen vahvuus on taloudellisuudessa. Kuvassa ei ole mitään ylimääräistä, vain ääriviivan ilmaisuvoima, niukat luonnosmaiset merkit ja epäsymmetrinen tasapaino. Lopputulos on intiimi ja pysäyttävä, ja siinä yhdistyvät piirustuksen välittömyys sekä Mustavalkoinen-julisteiden selkeä läsnäolo.

Sisustuksessa

Tämä juliste toimii erityisen hyvin rauhallisissa, harkituissa tiloissa, joissa viiva ja tyhjä tila saavat näkyä. Se sopii makuuhuoneeseen, lukunurkkaukseen, pukeutumistilaan ja moderniin oleskelutilaan, etenkin jos sisustuksessa on mustavalkoinen paletti, puuta, kiveä tai pehmeitä pellavapintoja. Minimalistinen ilme saa tässä teoksessa inhimillistä lämpöä ilman raskasta vaikutelmaa.